Lapsen turvataidot – mitä ne ovat ja miten niitä harjoitellaan?

Turvataidot ovat tietoja ja taitoja, joiden avulla lapsi oppii tunnistamaan omia rajojaan, kuuntelemaan kehonsa viestejä, toimimaan hankalissa tilanteissa ja pyytämään apua turvalliselta aikuiselta.

Niiden harjoittelun ei tarvitse olla pelottavaa. Parhaimmillaan turvataidot tulevat osaksi lapsen tavallista arkea: niitä voidaan opetella keskustelemalla, leikkimällä, lukemalla ja pohtimalla yhdessä tuttuja tilanteita.

Turvataitojen tarkoituksena ei ole siirtää vastuuta turvallisuudesta lapselle. Vastuu lapsen suojelemisesta kuuluu aina aikuisille. Harjoittelu antaa lapselle sanoja ja toimintamalleja tilanteisiin, joissa jokin tuntuu oudolta, epämukavalta tai väärältä.

Mitä turvataidot tarkoittavat?

Turvataidot auttavat lasta ymmärtämään, että hänen kehonsa, tunteensa ja rajansa ovat tärkeitä. Lapsella on oikeus kertoa, jos jokin ei tunnu hyvältä, ja hänen kokemuksensa tulee ottaa vakavasti.

Turvataitoihin kuuluvat esimerkiksi:

• omien tunteiden ja kehon viestien tunnistaminen

• omien rajojen ilmaiseminen

• toisten rajojen kunnioittaminen

• rohkean ei-sanan harjoitteleminen

• epämukavasta tai vaarallisesta tilanteesta poistuminen

• avun pyytäminen

• turvallisten aikuisten tunnistaminen

• huolista ja ikävistä kokemuksista kertominen

Turvataitoja tarvitaan monissa tavallisissa tilanteissa. Kyse voi olla esimerkiksi leikistä, joka ei enää tunnu mukavalta, liian rajusta kutittamisesta, painostamisesta, salaisuuden pitämisestä tai tilanteesta, jossa toinen ihminen tulee liian lähelle.

Miksi turvataitoja kannattaa harjoitella etukäteen?

Uudessa tai jännittävässä tilanteessa lapsen voi olla vaikea keksiä, mitä sanoa tai tehdä. Etukäteen harjoiteltu toimintamalli on helpompi muistaa kuin ohje, jonka lapsi kuulee ensimmäisen kerran vasta hankalassa tilanteessa.

Harjoittelun avulla lapsi voi oppia, että hän saa:

• luottaa omaan tunteeseensa

• sanoa ei myös tutulle ihmiselle

• muuttaa mielensä

• lähteä pois tilanteesta

• kertoa asiasta aikuiselle

• pyytää apua niin monta kertaa, että joku kuuntelee

Samalla lapsi oppii, että myös muiden ihmisten ei-sanaa ja rajoja pitää kunnioittaa.

Turvataitojen harjoittelussa tärkeintä ei ole täydellinen suoritus. Lapsen ei tarvitse aina osata toimia tilanteessa opetetulla tavalla. Jos lapsi lamaantuu, vaikenee tai toimii toisin kuin on harjoiteltu, tapahtunut ei ole hänen syytään.

Kehon viestien tunnistaminen

Keho voi kertoa lapselle, että jokin tuntuu turvalliselta, jännittävältä tai epämukavalta. Kurja olo voi tuntua esimerkiksi vatsan kipristelynä, sydämen hakkaamisena, käsien hikoiluna, haluna vetäytyä tai tunteena, että tilanteesta pitäisi päästä pois.

Lapselta voi kysyä:

• Miltä ilo tuntuu kehossa?

• Entä jännitys tai pelko?

• Milloin vatsassa on hyvä tunne?

• Milloin keho tuntuu sanovan, ettei jokin ole hyvin?

• Mitä silloin voisi tehdä?

Kaikille kehon tuntemuksille ei tarvitse löytää heti tarkkaa selitystä. Lapselle voi opettaa, että epämukava tunne riittää syyksi pysähtyä, ottaa etäisyyttä ja kertoa aikuiselle.

Lapsen omat ja toisten rajat

Omat rajat tarkoittavat sitä, että lapsella on oikeus vaikuttaa siihen, miten häntä kosketetaan ja kuinka lähelle toinen saa tulla. Lapsen ei tarvitse suostua kosketukseen vain ollakseen kohtelias. Lue tarkemmin, miten aikuinen voi toimia, jos lapsi ei halua halata.

Lapsi saa esimerkiksi kieltäytyä halaamasta, suukottamasta tai istumasta sylissä, vaikka toinen ihminen olisi läheinen ja tarkoittaisi hyvää. Lasta ei pitäisi painostaa fyysiseen läheisyyteen kohteliaisuuden vuoksi.

Samalla lapselle opetetaan, että toisellakin ihmisellä on oikeus omiin rajoihinsa. Jos toinen sanoo ei, vetäytyy tai näyttää epämukavalta, toiminta pitää lopettaa.

Hyvä arkinen kysymys on:

Mistä voit huomata, että toinen ei ehkä pidä leikistä, vaikka hän ei sanoisi sitä ääneen?

Näin lapsi oppii kuuntelemaan sanojen lisäksi myös ilmeitä, eleitä ja kehonkieltä.

Omien rajojen tunnistamista voi harjoitella pienissä arjen tilanteissa. Katso seitsemän käytännön harjoitusta lapsen omien rajojen vahvistamiseen.

Rohkean ei-sanan harjoitteleminen

Ei-sanan sanomista voi harjoitella turvallisesti kotona. Tavoitteena ei ole opettaa lasta huutamaan kaikissa tilanteissa, vaan antaa hänelle lupa ilmaista rajansa selkeästi.

Kokeilkaa erilaisia tapoja sanoa:

• Ei.

• Lopeta.

• En halua.

• Älä koske minuun.

• Tämä ei tunnu hyvältä.

• Minä lähden nyt.

• Kerron tästä aikuiselle.

Äänen lisäksi voi harjoitella kehonkieltä: vakaata asentoa, katseen nostamista, käden laittamista eteen ja tilanteesta poispäin liikkumista.

On tärkeää muistuttaa, ettei lapsen turvallisuus riipu siitä, onnistuuko hän sanomaan ei. Joskus ihminen säikähtää tai lamaantuu. Vastuu väärästä toiminnasta kuuluu aina sille, joka rikkoo toisen rajoja.

Ei, lähde pois ja kerro aikuiselle

Lapselle voi opettaa yksinkertaisen kolmen kohdan toimintamallin:

1. Sano ei tai lopeta, jos pystyt.

2. Lähde pois tilanteesta.

3. Kerro turvalliselle aikuiselle.

Mallia kannattaa harjoitella leikillisesti erilaisissa arkisissa tilanteissa. Mitä lapsi voisi tehdä, jos toinen jatkaa kutittamista kiellosta huolimatta? Entä jos kaveri painostaa tekemään jotain, mikä tuntuu väärältä?

Lapselle pitää sanoa selvästi, että aikuiselle saa kertoa, vaikka hän olisi itse ollut mukana tilanteessa, rikkonut sääntöä, luvannut pitää asian salassa tai pelkäisi jonkun suuttuvan.

Jos ei-sanan käyttäminen tuntuu lapsesta vaikealta, taitoa voidaan vahvistaa rauhallisesti ilman painostamista. Lue, miten voi auttaa lasta joka ei uskalla sanoa ei.

Kuka on turvallinen aikuinen?

Turvallinen aikuinen kuuntelee, ottaa lapsen kokemuksen vakavasti ja auttaa. Hän ei syyllistä lasta eikä jätä tätä selviytymään yksin. Turvallisten aikuisten tunnistaminen ja oman turvaverkon rakentaminen ovat tärkeä osa lapsen turvataitoja.

Lapsen kanssa kannattaa nimetä useampi turvallinen aikuinen. Heitä voivat olla esimerkiksi:

• vanhempi tai muu huoltaja

• isovanhempi

• opettaja

• varhaiskasvatuksen aikuinen

• kouluterveydenhoitaja

• valmentaja

• muu tuttu ja luotettava aikuinen

Kaikki turvalliset aikuiset eivät ole aina tavoitettavissa. Siksi turvaverkkoon kannattaa nimetä vähintään kolme ihmistä.

Lapselle voi sanoa:

Jos ensimmäinen aikuinen ei ymmärrä tai auta, kerro toiselle. Jatka kertomista, kunnes joku kuuntelee ja auttaa.

Turvalliset aikuiset kannattaa nimetä yhdessä jo ennen kuin apua tarvitaan. Tehkää turvaverkkoharjoitus lapselle ja vanhemmalle.

Viisi helppoa turvataitoharjoitusta

1. Oma tila

Pyydä lasta näyttämään käsillään, kuinka lähelle toinen saa tulla. Kokeilkaa, muuttuuko sopiva etäisyys eri ihmisten ja tilanteiden mukaan.

2. Ei-sanan eri äänet

Sanokaa vuorotellen “ei” hiljaa, iloisesti, vakavasti ja voimakkaasti. Pohtikaa, millainen ääni sopisi tilanteeseen, jossa oman rajan pitää kuulua selvästi.

3. Kehon liikennevalot

Ajatelkaa kehon tuntemuksia liikennevaloina:

• vihreä: tuntuu hyvältä ja turvalliselta

• keltainen: jännittää tai herättää epävarmuutta

• punainen: tuntuu pahalta, pelottavalta tai väärältä

Miettikää yhdessä esimerkkitilanteita jokaiselle värille.

4. Turvallisten aikuisten käsi

Piirtäkää paperille käsi. Kirjoittakaa jokaisen sormen kohdalle yhden turvallisen aikuisen nimi. Laittakaa paperi paikkaan, josta siihen voidaan palata myöhemmin.

5. Mitä tekisit, jos?

Keksikää tavallisia tilanteita ja pohtikaa toimintavaihtoehtoja:

• Kaveri haluaa jatkaa leikkiä, joka ei enää tunnu mukavalta.

• Sukulainen pyytää halausta, mutta lapsi ei halua halata.

• Joku pyytää pitämään salaisuuden, josta tulee kurja olo.

• Lapsi eksyy kaupassa vanhemmastaan.

• Tuntematon aikuinen pyytää lähtemään mukaansa.

Harjoitusta ei tarvitse tehdä tenttinä. Tarkoituksena on keskustella ja löytää yhdessä useita turvallisia toimintatapoja.

Miten turvataidoista puhutaan ilman pelottelua?

Turvataitojen opettamisen ei tarvitse perustua uhkakuviin. Lapselle voidaan puhua oikeuksista, omasta arvosta, kehon viesteistä ja avun saamisesta rauhallisesti.

Hyviä periaatteita ovat:

• käytä lapsen ikään sopivaa kieltä

• käsittele tavallisia arkisia tilanteita

• vältä kuulustelua

• anna lapsen kysyä

• kerro, että vaikeistakin asioista saa aina puhua

• muistuta, että vastuu turvallisuudesta kuuluu aikuisille

• toista asioita pieninä annoksina

Yksi suuri keskustelu ei ole yhtä hyödyllinen kuin monet pienet keskustelut arjen keskellä.

Turvataidot kotona, päiväkodissa ja koulussa

Turvataitojen harjoittelu toimii parhaiten silloin, kun lapsen ympärillä olevat aikuiset käyttävät samansuuntaisia sanoja ja toimintamalleja.

Kotona aiheesta voidaan keskustella kirjojen, leikkien ja arjen tilanteiden avulla. Päiväkodissa ja koulussa voidaan harjoitella omien rajojen ilmaisemista, toisten kuuntelemista, avun pyytämistä ja turvallisten aikuisten tunnistamista yhdessä ryhmän kanssa.

Aikuisten tehtävänä on luoda ilmapiiri, jossa lapsen ei tarvitse kertoa henkilökohtaisia kokemuksiaan muiden kuullen. Jos lapsi kertoo huolestuttavasta asiasta, aikuisen tulee kuunnella rauhallisesti ja toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.

Kirja turvataitojen harjoittelun tukena

Tarina voi tehdä vaikeasta aiheesta lapselle helpommin lähestyttävän. Kuvitteellisen henkilön tilanteesta keskusteleminen saattaa tuntua turvallisemmalta kuin suoraan omista kokemuksista puhuminen.

EI! – Maailman tärkein pieni sana on kuvitettu turvataitokirja 5–10-vuotiaille. Tarinan, keskustelukysymysten ja harjoitusten avulla lapsi pääsee pohtimaan esimerkiksi omia rajoja, kehon viestejä, ei-sanan käyttämistä, turvallisia aikuisia ja avun pyytämistä.

Kirjaa ei ole tarkoitettu pelotteluun eikä lapsen vastuuttamiseen. Sen tavoitteena on tarjota lapselle ja aikuiselle yhteisiä sanoja ja rauhallisia hetkiä tärkeiden taitojen harjoitteluun.

Tutustu EI! – Maailman tärkein pieni sana -turvataitokirjaan.

Usein kysyttyä lasten turvataidoista

Minkä ikäisenä turvataitojen harjoittelu kannattaa aloittaa?

Turvataitoja voidaan harjoitella pienestä asti lapsen ikätason mukaisesti. Pienen lapsen kanssa voidaan opetella kehonosien nimiä, ei-sanaa ja sitä, että omasta olosta saa kertoa. Lapsen kasvaessa mukaan voidaan ottaa monipuolisempia tilanteita ja harjoituksia.

Saako lapsi kieltäytyä halaamasta sukulaista?

Kyllä. Lapsella on oikeus päättää omaan kehoonsa kohdistuvasta kosketuksesta. Tervehtimiseen voidaan yhdessä löytää muita tapoja, kuten vilkuttaminen, hymyileminen tai ylävitosen antaminen.

Entä jos lapsi ei uskalla sanoa ei?

Lapsen ei pidä ajatella epäonnistuneensa. Pelottavassa tai hämmentävässä tilanteessa ihminen voi lamaantua. Lapselle kannattaa opettaa useita vaihtoehtoja: pois lähteminen, aikuisen luo meneminen ja asiasta kertominen ovat yhtä tärkeitä taitoja.

Kenelle lapsi voi kertoa huolestaan?

Lapsen kanssa kannattaa nimetä useita turvallisia aikuisia kotona, koulussa, päiväkodissa ja harrastuksissa. Jos ensimmäinen aikuinen ei auta, lapsella on lupa kertoa seuraavalle.

Kuinka usein turvataitoja pitäisi harjoitella?

Taitoja kannattaa kerrata säännöllisesti pienissä arjen tilanteissa. Harjoittelun ei tarvitse olla pitkä oppitunti, vaan muutaman minuutin keskustelukin voi olla hyödyllinen.

Lähteitä ja lisätietoa

• Väestöliitto: Turvataidot

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Tunne- ja turvataitoja lapsille

• MIELI Suomen Mielenterveys ry: Turvataidot

Kirjoittaja: Jenni Hirvensalo, lastenkirjailija ja Halo Collectiven perustaja
Päivitetty: 5.9.2026