Lapsen omien rajojen harjoittelu alkaa arjen pienistä tilanteista. Lapsi tarvitsee aikuiselta luvan kuunnella omaa oloaan, sanoja rajansa ilmaisemiseen ja kokemuksen siitä, että hänen ei-sanansa otetaan vakavasti.
Omien rajojen opettaminen ei tarkoita, että vastuu turvallisuudesta siirtyisi lapselle. Vastuu lapsen suojelemisesta kuuluu aina aikuisille. Harjoittelu antaa lapselle kuitenkin keinoja tunnistaa oma olonsa, kertoa siitä ja hakea apua.
Omien rajojen tunnistaminen on yksi lapsen keskeisistä turvataidoista. Lue myös laajempi opas siitä, mitä lapsen turvataidot ovat ja miten niitä harjoitellaan.
Mitä lapsen omat rajat tarkoittavat?
Omat rajat liittyvät kehoon, kosketukseen, henkilökohtaiseen tilaan, tunteisiin ja siihen, millainen toiminta tuntuu hyväksyttävältä. Sopiva raja voi muuttua ihmisestä ja tilanteesta riippuen. Lapsi voi esimerkiksi haluta halata vanhempaansa mutta tervehtiä sukulaista vilkuttamalla.
Lapselle kannattaa kertoa, että hän saa muuttaa mielensä. Aiemmin annettu lupa halaukseen, leikkiin tai muuhun kosketukseen ei tarkoita, että toimintaa pitäisi jatkaa, jos olo muuttuu. Samalla lapsi oppii, että myös toisen muuttunutta mieltä pitää kunnioittaa.
1. Harjoitelkaa oman tilan kuplaa
Pyydä lasta kuvittelemaan ympärilleen näkymätön kupla. Kokeilkaa vuorotellen, kuinka lähelle toinen saa tulla. Lapsi voi sanoa “stop”, kun etäisyys alkaa tuntua liian pieneltä.
Pohtikaa, miksi kupla voi olla erilainen läheisen, koulukaverin ja tuntemattoman ihmisen kanssa. Harjoituksen tarkoitus ei ole määrittää yhtä oikeaa etäisyyttä vaan auttaa lasta tunnistamaan oma kokemuksensa.
2. Anna lapselle vaihtoehtoja tervehtimiseen
Älä edellytä halaamista tai suukottamista kohteliaisuutena. Tarjoa vaihtoehdoiksi esimerkiksi vilkutusta, hymyä, kättelyä tai ylävitosta.
Kun aikuinen hyväksyy lapsen valinnan rauhallisesti, lapsi oppii, että hänen rajansa ovat todellisia myös turvallisten ja tuttujen ihmisten seurassa.
3. Harjoitelkaa selkeitä rajalauseita
Kokeilkaa sanoa eri tilanteisiin: “Ei”, “Lopeta”, “En halua”, “Älä koske minuun”, “Tarvitsen tilaa” ja “Minä lähden nyt”.
Lauseita voi harjoitella leikillisesti erilaisilla äänillä. Tavoitteena ei ole vaatia lapselta rohkeaa suoritusta, vaan tehdä sanoista tuttuja. Pelottavassa tilanteessa lapsi voi myös lamaantua, eikä se ole hänen syynsä.
4. Pysähtykää kehon viestien äärelle
Kysy, miltä jännitys, ilo, pelko tai epämukava olo tuntuvat kehossa. Tuntuuko vatsassa, rinnassa, kasvoissa tai käsissä jotakin?
Kaikkia tuntemuksia ei tarvitse osata nimetä tarkasti. Lapselle voi opettaa, että outo tai kurja olo on riittävä syy ottaa etäisyyttä ja kertoa aikuiselle.
5. Kysykää lupa leikissä
Harjoitelkaa luvan kysymistä tavallisissa tilanteissa: “Saanko halata?”, “Saanko tulla mukaan?”, “Voinko ottaa tämän?” Luvan kysymisen rinnalla harjoitellaan vastauksen kuuntelemista.
Jos vastaus on ei, siihen vastataan esimerkiksi: “Selvä.” Näin lapsi oppii sekä ilmaisemaan omia rajojaan että kunnioittamaan toisen rajoja.
6. Käyttäkää arkisia mitä jos -tilanteita
Pohtikaa yhdessä: Mitä tekisit, jos kutittaminen jatkuisi kiellosta huolimatta? Entä jos kaveri painostaisi leikkiin, joka ei tunnu hyvältä?
Etsikää useita vaihtoehtoja: sano ei, siirry kauemmas, lähde pois, mene aikuisen luo tai kerro myöhemmin. Lapselle on tärkeää tietää, ettei hänen tarvitse selvitä tilanteesta yksin.
7. Nimetkää turvalliset aikuiset
Piirtäkää käsi ja kirjoittakaa jokaisen sormen kohdalle turvallisen aikuisen nimi. Mukana voi olla aikuisia kodista, koulusta, päiväkodista ja harrastuksista.
Muistuta lasta, että jos ensimmäinen aikuinen ei ymmärrä tai auta, asiasta saa kertoa seuraavalle. Kertomista saa jatkaa, kunnes joku kuuntelee.
Miten aikuinen voi näyttää esimerkkiä?
Aikuinen opettaa rajoja myös omalla toiminnallaan. Kunnioita lapsen ei-sanaa silloin, kun turvallisuus ei vaadi muuta. Pyydä itse anteeksi, jos ohitat toisen rajan, ja ilmaise omat rajasi rauhallisesti.
Lasta ei pidä syyllistää siitä, ettei hän jossakin tilanteessa pystynyt sanomaan ei tai lähtemään pois. Harjoittelun ydin on turvallinen keskusteluyhteys: lapsi voi aina tulla kertomaan tapahtuneesta.
Kirja keskustelun tukena
Tarinoiden kautta rajoista voi olla helpompi puhua kuin suoraan lapsen omista kokemuksista. EI! – Maailman tärkein pieni sana -kirjassa omia ja toisten rajoja, kehon viestejä, ei-sanaa ja avun pyytämistä käsitellään lapselle tutuissa tilanteissa.
Tutustu EI! – Maailman tärkein pieni sana -turvataitokirjaan.
Usein kysyttyä
Saako lapsi kieltäytyä halaamasta sukulaista?
Kyllä. Lapselle voidaan tarjota muita kohteliaita tervehtimistapoja, kuten vilkuttamista tai ylävitosta.
Entä jos lapsi ei osaa sanoa ei?
Turvallisuus ei ole lapsen suorituksesta kiinni. Pois lähtemistä, avun hakemista ja myöhemmin kertomista voidaan harjoitella yhtä tärkeinä vaihtoehtoina.
Miten usein rajoja kannattaa harjoitella?
Lyhyet, toistuvat keskustelut arjen tilanteissa ovat yleensä hyödyllisempiä kuin yksi suuri opetustuokio.
Lähteitä ja lisätietoa
· Väestöliitto – Turvataidot: https://www.vaestoliitto.fi/ammattilaiset/lasten-kehotunnekasvatus/hyvinvointi/turvataidot/
· THL / Julkari – Tunne- ja turvataitoja lapsille: https://www.julkari.fi/items/c92efbbb-0c45-42fd-8d34-6cb86b63bcbf
· MIELI ry – Turvataidot: https://oppi.mieli.fi/mod/book/tool/print/index.php?id=5468
Kirjoittaja: Jenni Hirvensalo, lastenkirjailija ja Halo Collectiven perustaja
Artikkeli julkaistu: 5.9.2026