On tilanteita, joissa pieni sana voi olla kaikkein tärkein. Sana ei.
Moni vanhempi opettaa lastaan tervehtimään kohteliaasti, jakamaan leluja ja pyytämään anteeksi. Yhtä tärkeää olisi kuitenkin opetella myös sanomaan ei silloin, kun jokin tuntuu väärältä, epämukavalta tai pelottavalta.
"Ei" ei ole merkki huonosta käytöksestä. Se on tärkeä turvataito.
Kun lapsi harjoittelee omien tunteidensa tunnistamista ja rajojensa ilmaisemista, hän saa valmiuksia toimia tilanteissa, joissa jokin ei tunnu hyvältä. Samalla hän oppii, että hänen tunteillaan on merkitystä ja että turvallinen aikuinen kuuntelee häntä.
Miksi "ei" on niin tärkeä taito?
Lapsi kohtaa jo varhain tilanteita, joissa hän joutuu tekemään pieniä valintoja.
- Ehkä kaveri ehdottaa leikkiä, joka ei tunnu mukavalta.
- Ehkä joku haluaa halata, vaikka lapsi ei haluaisi.
- Ehkä vanhempi lapsi yllyttää tekemään jotakin, mikä tuntuu vatsassa oudolta.
Useimmiten nämä tilanteet ovat täysin tavallisia arjen hetkiä. Juuri siksi niissä kannattaa harjoitella.
“Kun ‘ei’-sanan käyttöä harjoitellaan turvallisessa ympäristössä, lapsella on enemmän valmiuksia käyttää sitä myös tilanteissa, jotka vaativat enemmän rohkeutta.”
Ei tarkoittaa muutakin kuin sanaa
Moni ajattelee, että lapsen pitäisi vain oppia sanomaan ääneen "ei".
Todellisuudessa rajan ilmaiseminen voi näyttää monelta.
Lapsi voi sanoa:
- "En halua."
- "Lopeta."
- "Annettaisiinko läpyt halaamisen sijaan?"
- "Tuo ei tunnu hyvältä."
Joskus tärkein teko on poistua tilanteesta tai hakea turvallinen aikuinen.
Tärkeintä ei ole täydellinen lause. Tärkeää on, että lapsi tietää saavansa ilmaista rajansa, poistua tilanteesta ja hakea apua.
Missä iässä harjoittelu kannattaa aloittaa?
Yllättävän varhain.
Omien tunteiden ja rajojen tunnistamista voidaan harjoitella jo leikki-iässä.
Turvataitojen opettaminen ei tarkoita pelottelua tai vaikeista asioista puhumista liian aikaisin. Se tarkoittaa tavallisten arjen tilanteiden hyödyntämistä.
Esimerkiksi:
- "Haluatko halata vai vilkuttaa mummille?"
- "Saat sanoa, jos kutittaminen ei enää tunnu kivalta."
"Huomaan, että et halunnut sitä. Kiitos kun kerroit."
Tällaiset arkiset tilanteet voivat vahvistaa lapsen kokemusta siitä, että hänen mielipiteellään ja rajoillaan on merkitystä.
Miksi lapsi ei aina uskalla sanoa ei?
Tämä on ehkä kysymys, jota vanhemmat pohtivat kaikkein eniten.
Usein syy ei ole se, ettei lapsi tietäisi mitä pitäisi tehdä.
- Lapsi voi haluta miellyttää toista
- Hän voi pelätä toisen suuttuvan
- Joskus tilanne tulee niin nopeasti, ettei omaa tunnetta ehdi tunnistaa tai sanoittaa
Siksi pelkkä ohje “sano ei” ei aina riitä. Taitoa kannattaa harjoitella etukäteen turvallisissa tilanteissa. Turvallisuuden kokemus voi tehdä omien rajojen ilmaisemisesta helpompaa.
Kun lapsi tietää, että aikuinen uskoo häntä, kuuntelee häntä ja hyväksyy hänen tunteensa, rajan ilmaiseminen muuttuu vähitellen helpommaksi.
Seitsemän arjen harjoitusta
1. Anna lapsen tehdä pieniä valintoja
- Mikä paita tänään?
- Kumpi iltasatu?
- Haluatko omenan vai päärynän?
Pienet valinnat vahvistavat kokemusta siitä, että oma mielipide on tärkeä.
2. Harjoitelkaa erilaisia tapoja sanoa ei
Ei tarvitse aina sanoa pelkkää "ei".
Voitte kokeilla esimerkiksi:
- "En halua."
- "Lopeta."
- "Minä menen pois."
- "Tämä ei tunnu hyvältä."
3. Leikkikää tilanteita Lapset oppivat leikin ja harjoituksen kautta.
Voitte näytellä tilanteita, joissa toinen pyytää jotakin ja toinen harjoittelee kieltäytymistä turvallisesti.
4. Opeta kuuntelemaan omaa oloa
Kysy välillä:
"Miltä sinusta tuntuu?"
"Tuntuiko tuo hyvältä vai vähän hassulta?"
Lapsi oppii tunnistamaan oman sisäisen tunteensa.
5. Kehu rohkeutta, älä vain kohteliaisuutta
Kun lapsi sanoo: "En halua."
voit vastata: "Kylläpä hienosti kerroit, mitä ajattelet."
6. Näytä itse esimerkkiä
Lapsi oppii katsomalla.
Jos vanhempi osaa sanoa ystävällisesti: "Ei kiitos" tai "Tämä ei sovi minulle" lapsi oppii saman mallin.
7. Muistuta, että aina saa kertoa aikuiselle
Lapsen ei tarvitse ratkaista vaikeaa tilannetta yksin. Jos jokin tuntuu väärältä, hämmentävältä tai pelottavalta, tilanteesta saa poistua ja siitä saa aina kertoa turvalliselle aikuiselle.
Jos ensimmäinen aikuinen ei kuuntele tai auta, asiasta saa kertoa toiselle aikuiselle.
Mitä aikuisen kannattaa välttää?
Hyvä tarkoitus ei aina johda parhaaseen lopputulokseen.
Näitä kannattaa välttää:
Halaamisen pakottaminen
- "Älä nyt ole hankala"
- "Mene nyt vain"
- "Kyllä sinun pitää"
Jos lapsen ilmaisemia rajoja ohitetaan toistuvasti, lapselle voi välittyä ristiriitainen viesti siitä, kuinka paljon hänen omaa kokemustaan ja rajojaan kuunnellaan.
Aikuinen voi sen sijaan näyttää, että hyvä käytös ja toisten huomioiminen eivät tarkoita omista rajoista luopumista.
Yhteenveto
"Ei" on pieni sana, mutta sen merkitys voi olla valtavan suuri.
Kun lapsi oppii tunnistamaan omat tunteensa, ilmaisemaan rajansa ja luottamaan siihen, että turvallinen aikuinen kuuntelee häntä, hän saa mukaansa taidon, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Turvataitoja ei opetella yhdessä keskustelussa. Ne rakentuvat vähitellen arjen pienissä hetkissä, leikeissä, yhteisissä pohdinnoissa ja siinä tavassa, jolla aikuiset suhtautuvat lapsen tunteisiin.
Jokainen rauhallinen keskustelu ja jokainen hetki, jossa lapsi kokee tulevansa kuulluksi, vahvistaa tätä tärkeää taitoa.
Harjoitelkaa yhdessä
Turvataitoja on usein helpompi opetella tarinoiden kautta.
EI! – maailman tärkein pieni sana kertoo Meten, Maunon ja Lumon tarinan tilanteista, jotka voivat tulla vastaan jokaisen lapsen arjessa. Kirjan lopussa on myös käytännön harjoituksia, joiden avulla "ei"-sanaa voi opetella turvallisesti yhdessä aikuisen kanssa.
Tutustu kirjaan täällä.
Lue myös: Paras syntymäpäivälahja 5-10-vuotiaalle – ideoita, joista jää iloa vielä juhlapäivän jälkeen.
Lähteet ja lisälukemista
Artikkelin taustalla on hyödynnetty lasten tunne- ja turvataitoja sekä kehotunnekasvatusta käsitteleviä suomalaisia materiaaleja.
- Lajunen, K., Andell, M. & Ylenius-Lehtonen, M. (2015). Tunne- ja turvataitoja lapsille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
- Väestöliitto: Lasten kehotunnekasvatus ja turvataidot.
Artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tueksi vanhemmille ja kasvattajille. Jokainen lapsi ja tilanne on yksilöllinen.
Tekoälyavusteisesti tuotettu. Ihmisen tarkastama ja toimittama.